sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

F.E.C. - orjatyötä vai koulutusta?

Työttömän työnhakijan kortti, näytettävä ja täytettävä TE-toimistossa.
Luin aamulla artikkelin ilmaislehdestä. Siinä tuohtunut kirjoittaja otti esiin pienet palkat ja kuinka Suomeenkin on tullut palkkaköyhälistöä – se, että työstö saa niin pientä palkkaa, että sillä ei elä. Suomessa, niinkuin muuallakin, on yhä yleisempää, että vaikka tekisit kokopäiväistä työtä, ei asumiskulujen jälkeen juuri muuhun rahaa jää. Kuinka maksaa matkakulut, ruoka, sähkö ja vaatteet, jos palkka on reilu tuhat euroa brutto kuukaudessa? Jotkut käyvät hakemassa sosiaalitukea joka auttaa pärjäämisessä – mutta jos satut omistamaan vaikka auton, olipa se kuinka vanha hyvänsä, ei rahaa sossusta tipu. Mitään ei saa omistaa – jos asuu asunnossa josta maksaa pankille korkoa ja lyhennyksiä, ei silloinkaan ole mitään mahdollisuuksia saada tukea, vaikka vuokralla asuminen tulisi kalliimmaksi.

Itse olen köyhä, uus-köyhä. Työtön yksinhuoltaja. En osaa köyhyyttäni oikeasti ääneen kertoa. Miksi pitäisikään? Jollei siinä ole varsinaisesti hävettävää niin ei siinä ole kyllä minkäänlaista ylpeilyn aihettakaan. Vajaan kahden vuoden työttömyyden jälkeen minulla on useita tuttavia samassa asemassa – työttömiä työnhakijoita jotka hakevat töitä pari-kolme tuntia päivässä, vähintään. Mieliala poukkoilee, epätoivo meinaa välillä viedä mennessään. Elämän rytmi on sekaisin tai se on muuttunut omituiseksi yöelämäksi. Silti, aktiivisesti, joka päivä he tutkivat avointen työpaikkojen sivustot, soittelevat ja lähettelevät avoimia hakemuksia ja tarjoavat työvoimaansa yritysten, kuntien ja valtion käyttöön. Työvoimatoimistojen alati kasvava asiakaskunta kampaa myös mol.fi –sivustolta muita mahdollisuuksia päästä jollain lailla työn syrjään kiinni kuin työllisytymällä suoraan: työllistyminen tässä ajassa kun lama tuntuu vain syvenevän ja YT-neuvottelut ovat arkipäivää melkein jokaikisellä työpaikalla on melkein mahdotonta.
Silti yrityksissä on tekemätöntä työtä vaikka kuinka paljon. Tietenkin on, kun suuri osa henkilöstökuluista on tuotannollis-taloudellisista syistä leikattu pois, eli porukkaa on irtisanottu. Näihin tekemättömiin töihin on nyt löytynyt mahtava, uusi ratkaisu: pyydetään työtön ihminen tekemään nämä työt, palkatta mutta niin, että henkilö saa pitää työttömyyskorvauksensa. Vastikkeellinen työttömyystuki ja työttömuustukien passivoiva vaikutus pulpahtelevat aika ajoin keskusteluun – kun työttömyys kasvaa jatkuvasti ja työtä ei yksinkertaisesti ole, kun jokaiseen avoimeen työpaikkaan tulee kymmeniä tai satoja hakemuksia, on hankala ymmärtää kuinka työttömät voisivat saada työtä tehdäkeseen, edes palkatta.
Näytähän TE-asiakaskorttisi!
Työttömien työvelvoitteesta on puhuttu ja kirjoitettu jonkin verran – monet sitä vastustavat. Puolueet suhtautuvat asiaan omalla normaalijakaumallaan, oikeisto-vasemmisto-linja pitää.

Mitä tapahtuu, jos töihin otetaan työtön ja samalla vähenevät työt työllisiltä entistä enemmän – onko meillä kohta pelkkä työttömien armeija tekemässä kaikki työt, työttömyyskorvausta vastaan? Hyvä juttu monelle työn antajalle, toki. Saataisiin työkustannukset alas; viis muusta.
Uudenmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on luonut työttömien iloksi tuotemerkin FEC (Further Educated with Companies) jolla saadaan työttömät puoleksi vuodeksi työvoimakoulutuksen nimellä ja työttömuusturvaansa menettämättä töihin. Mukaan on otettu lukuisa määrä erilaisia konsulttiyrityksiä ja koulutuslaitoksia Aalto yliopistosta lähtien tarjoamaan koulutusta joltakin tietyltä, työttömän osaamista tukevalta alalta. Kun työtön henkilö hyväksytään koulutukseen, hänen tulee etsiä joko itse tai yhteistyössä koulutus-laitoksen kanssa itselleen työpaikka jossa voi työskennellä. Työpaikan ei tarvitse maksaa työntekijälle palkkaa mutta koulutuslaitokselle maksetaan jokin summa – yleensä 3000-7000 euroa kuuden kuukauden työllistämisestä. Koulutuslaitokselle tämä on oiva tapa saada rahoitusta, työtön taas saa etuna merkinnän ansioluetteloon työssäolosta – ja hyvän mielen, kun pääsee työhön ja saa tuntea itsensä tarpeelliseksi.
FEC-koulutuksen tarkoitus on työllistää henkilö puolen vuoden palkattoman ”koeajan” jälkeen vakinaisesti – mutta näin käy harvoin. Mutta saahan työtön puolen vuoden jaksosta joka tapauksessa kokemusta ja mahdollisuuden kuulua työyhteisöön, osallistua työyhteisön elämään. Monet saavat työpaikalta myös lounas-setelin tai oikeuden käydä ruokalassa syömässä ja nauttia kahvia työpaikan kahvitilassa. Koulutuksen aikana työtön saa oman normaalin työttömuustuen lisäksi 9 euroa kulukorvausta päivässä. Kulukorvaus samoin kuin työttömyystuki ovat veronalaista tuloa; työttömyystuen veroprosentti on 2 prosenttiyksikköä työstä saatavaa vastaavansuuruista ansiotuloa korkeampi.
Katkeruutta koulutukseen osallistujien joukossa heräättää usein se, että työntekijän annetaan uskoa aivan kuuden kuukauden loppumetreille saakka, että mahdollisuus vakinaiseen työpaikkaan on olemassa. Tämä on työnantajan taholta taktista: jos yrityksessä uurastava henkilö uskoo, että hän saa palkallisen työpaikan puolen vuoden jakson jälkeen, hän tekee ahkerammin ja antaumuksella työtä – jos hän taas tietää jäävänsä työttömäksi, ei työntekoon ole samanlaista motivaatiota.
Olen itse hakenut viime kuukausina kuutta-seitsemää eri FEC-koulutusta. Yksi koulutuspaikka on sadan kilometrin päässä eikä sinne pääse julkisilla kulkuneuvoilla. Autolla kulkeminen tulee itselleni liian kalliiksi joten sitä tuskin tulisin ottamaan vastaan. Yhden vastauksen hakemukseen sain pari päivää sitten; minua ei oltu hyväksytty kurssille. Motiivina oli ”Syy: kurssille oli enemmän hakijoita kuin koulutspaikkoja.” Näin älytöntä syytä hylkäykselle en ole vielä saanutkaan, mistään!
Jokatapauksessa toivon pääseväni tekemään työtä jonnekin, olemaan hyödyllinen ja pitämään yllä työkykyäni ja osaamistani. Siksi olen hakeutunut FEC-koulutuksiin ahkerasti – vaikka sukulaiset ja tuttavat pitävät tämänkaltaista toimintaa puhtaana orjatyönä ja kehoittavat käyttämään järkeä: Miksi menisit tekemään ilmaista työtä firmaan – ne rahat menevät sitten johdon palkkoihin ja osinkoihin.”
No, niinhän ne menevät. Itselläni on kuitenkin toinen agenda – rahaa tarvitsen itsekin tosi kipeästi, mutta jos sitä ei voi saada, niin töitä sitten ainakin. Vaikka ilmaiseksi. Tai, niinkuin siinä loppujen lopuksi käy: maksan työssäkäynnistä jos kuljen julkisissa kulkuneuvoilla päivittäin työpaikalle. Kulut ovat vähintään 15 euroa päivässä ja kulukorvaus on 9 euroa. Työtön ei saa vähentää matkakuluja verotuksesta, kertoi TE-toimiston virkailija – hmm, kuinka työtön voisi vähentää työmatkakuluja? Absurdi ajatus!
Työssäkäyvä työtön ei ole vitsi. Suomessa on sellaisiakin ihmeitä paljon. Palkatta työssä käyden usein ilman ruoka- tms etuja työstään saaden.  

Oli miten oli - itse toivon, että saan FEC-paikan ja saan olla edes hetken työntekijänä.

2 kommenttia:

  1. Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli kirjoitus 57-vuotiaasta työttömästä työnghakijasta joka ei saa töitä ja joutuu myymään omaisuuttaan selvitäkseen. Erittäin hyvä juttu - samassa vuotavassa veneessä istuu nyt paljon porukkaa. Vene keikkii uhkaavasti. Paras työtön yhteiskunnalle on tietenkin - kuollut työtön.

    VastaaPoista
  2. Onko työkkäri maksanut noi sun rakennekynnetkin?

    VastaaPoista